Tulevaisuus tehdään yhdessä

38 TULEVAISUUDEN visioita vuodelta 1988 Päivi Sappinen Robotteja, laskettelurinteitä, suuria ostoskeskuksia ja met- rotunneleita. Väestönkasvua, pilvenpiirtäjiä, lentäviä autoja ja saasteiden peittämiä metsiä ja meriä. Muiden muassa näitä asioita vuoden 1988 lapset visioivat ai- kanaan tulevaisuuden Uuteen- kaupunkiin 100-vuotiaan Kirja- Vakan kunniaksi järjestetyssä kirjoituskilpailussa. MUHKEASTA ainekirjoitusten pinosta erottui selkeästi muu- tama aihepiiri yli muiden. Ke- miran piipuista tupruttelevista saastepilvistä lapset olivat huo- lissaan useissa aineissa ja au- totehdas oli kirjoitusten perus- teella pikkukaupungin lippu- laiva ja käyntikortti maailmalle. “Autotehdas on laajentunut kolminkertaiseksi ja telakka on palannut uuteen uskoon, Ke- mirakin on jo Suomen suurim- pia yrityksiä”, uumoili kuudes- luokkalainen Jussi Helminen omassa aineessaan. LASTEN ja nuorten sydäntä lä- hellä olevista harrastus- ja va- paa-ajanviettopaikoista oli ym- märrettävästi kirjoitettu run- saasti. Uusia, eri lajeille sopivia tiloja toivottiin rakennettavaksi vuoteen 2000 mennessä, mutta ehkä kaikkein useimmin kirjoi- tuksissa toistui toive Lasamä- keen nousevasta laskettelukes- kuksesta. “Vaikka laskettelupaikanmoni on halunnut aina Uuteenkau- punkiin, niin sitä ei ole saatu teh- tyämihinkäänpaikkaanU:kissa, mutta hiihtolatuja on sitäkin enemmän ja tosi hyviä”, arvioi Lasamäen tulevaisuutta kirjoi- tuksessaan Kaisa Laitinen. MYÖS teknologian huimia harppauksia on aavisteltu las- ten teksteissä jo vuonna 1988. 12-vuotias Tommi Högmander on arvellut Uuttakaupunkia joh- dettavan keskustietokoneelta, joka jakaa ihmiset syntymästään lähtien kasteihin. Saman ikäinen Jani Heikki- nen on puolestaan visioinut, että vuonna 2000 “kauhea ro- bottitietotekniikka ja muu tie- tokoneilla pelailu” on yleistä. YLEINEN tunnelma 32:n vuo- den takaisissa ainekirjoituksissa on toiveikas, useissa jopa len- nokas. Uudestakaupungista on teksteissä visioitu milloin Suo- men pääkaupunkia, milloin tie- totekniikan keskusta, jättimäistä teollisuuskaupunkia tai ranni- kon suurinta satamakaupunkia. Mahtipontisten ehdotusten taustalla saattaa vilkkaanmieli- kuvituksen lisäksi ollamyös sen aikakauden elämäntilanne. VUONNA 1988 Uudessakau- pungissa elettiin tilastojen mu- kaan nousukauden korkeinta piikkiä ja asukaslukukin oli huippulukemissa: uusikau- punkilaisiksi on kirjattu tuona vuonna jopa 18 463 asukasta. Tavoitimme muutaman ai- neen kirjoittajan kommentoi- maan yli 30:n vuoden takaista tekstiään. Kirjoituksista löytyi yllättävän paljon toteutuneita ennustuksia ja vielä pitkänkin ajan jälkeen kirjoittajilleen tut- tuja ajatuksia. Päivi Sappinen “Rannasta kuuluu tuut. Kaikki ihmiset tietävät heti, mistä ääni kuuluu, sehän on Silja Line, joka irtautuu juuri sa- tamasta. Sähköveturi puuskuttaa rai- teilla. Pakkahuoneesta on tullut iso ra- vintola, jonka nimi on Rantakievari.” Muun muassa näin oli ennustanut kotiseutunsa tulevaisuutta 11-vuotias Kristiina Hiljander vuoden 1988 kir- joituskilpailussa. KAHVILAN pöydässä vanhaa ainekir- joitustaan lukevaa Kristiina Kaupin- saloa naurattaa. – En muista tätä kilpailua yhtään, mutta kyllä meikäläisen mielikuvitus on ollut silloin jo varmasti tällainen. Harmi, etteivät kaupungin päättäjät ole tajunneet tarttua näihin kaikkiin hulp- peisiin ideoihin, hän virnistää. VIIDESLUOKKALAINEN Kristiina visioi myös torille kauppakeskusta, Kaupunginlahdelle nostosiltaa, “jotta isommatkinpurkitmahtuvat senalitse” ja metrokeskusta linja-autoaseman paikalle. Vaatekauppoja vuoden 2000 Uudessakaupungissa olisi hänen mu- kaansa 10. NYKYISIN kuraattorina työskentele- välle Kaupinsalolle lapsuuden visiot kuulostavat toki mahtipontisilta, mutta myös toiveikkailta. – Nyt, kun itse teen töitä nuorten kanssa, soisin ihan kaikille tällaisen ajatuksen paremmasta tulevaisuu- desta. Monen kohdalla tuleva näyttäy- tyy hyvin näköalattomana, hän sanoo. AINEKIRJOITUKSESSA näkyy myös 11-vuotiaanKristiinan silloinenamma- tillinen haave. Kasvanut poliisiasema, uudet putkat ja ratsupoliisit ovat an- sainneet aineesta aivan oman kappa- leensa. –Halusin pienestä saakka poliisiksi, aloitin jopa karaten sitä silmällä pi- täen. Se taisi lopulta kaatua, kun mi- nulle puhkesi astma. Ei tuo haave ko- vin kauas kuitenkaan jäänyt, nykyisessä työssäni on tietyllä tavalla paljonkin samoja ele- menttejä kuin poliisin am- matissa, Kaupinsalo tuumii. MILLAISENA Kristiina Kaupinsalo sitten näkee kotiseutunsa tulevai- suudessa? Toivottavasti ainakin vielä nykyistä- kin yhteisöllisempänä, hän mainitsee. – Tämä ajatus tulee var- masti paljolti työni kautta,mutta toivoi- sin, että pieni askel otettaisiin taakse- päin siinä, että huolehdittaisiin yhdessä lapsista januorista, uskallettaisiinpuut- tua toilailuihin ja saataisiin heidät tun- temaan entistä vahvemmin, että heistä välitetään. Pienessä yhteisössä tällai- nen “koko kylä kasvattaa” -ajatus vielä toimisi ja antaisi nuorillekin turvalliset puitteet kasvaa, Kaupinsalo toivoo. Kunnianhimoiset 60-lukulaiset Jos lasten ja nuorten vuonna 1988 tulevaisuuden ko- tikaupungistaan kirjoittamat ajatukset tuntuivatkin ajoittain mahtipontisuudessaan huvittavilta, osattiin sitä haihattelun taito jo aiemminkin. Sattumalta jut- tua työstäessäni eteeni osui Anna-lehden numero 1960-luvulta (23.10.1968), joka esittelee “Näkemys tämäkin” -palstallaan neljän uusikaupunkilaisen nä- kemykset vuoden 2000 Uudestakaupungista. NEITI Helmi Aallon , kauppias Mikko Karkimon , ekonomi Arvi Toukoniityn ja rouva Brita Lehtisen visiot tulevaisuuden kotiseudustaan eivät kalpene yhtään lasten parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoittamista ennustuksista, päinvastoin. Kauppias Karkimo visioi pikkukaupunkiin sekä lentokenttää että moottoriurheilukeskusta, eivätkä ekonomi Toukoniityn korkealentoiset ajatukset ka- sinosta, alkoholin alhaisesta verotuksesta ja naisille suunnatuista lukuisista ehostuslaitoksista kalpene niiden rinnalla juurikaan. NEITI Helmi Aalto on arvioinut kaupungin väkilu- vun ylittävän 40 000 rajan vuonna 2000. Rouva Brita Lehtinen on puolestaan, mahdollisesti turhautu- neena, toivonut kaupunkiin tarpeeksi paljon ihmi- siä, jotta samat henkilöt eivät istuisi jokaisen yhdis- tyksen johtokunnassa. USKOISIN , että viimeinen toive aiheut- taa vielä näin yli 50:n vuoden jälkeenkin paikallisten yhdistysten aktiiveissa pientä huvittuneisuutta. JOS TUON ajan ideat tuntuvatkin nyky- päivänä ennen kaikkea suuruudenhul- luilta, ei niistä ainakaan toiveikkuutta puutu. Ja sitä, jos jotakin ihminen selvi- täkseen tarvitsee. Sen tämä käsittämä- tön kuluva vuosi 2020 on viimeistään osoittanut. Päivi Sappinen Kauppakeskus, metro ja paljon poliiseja KOMMENTTI Kuraattorina työskentelevä Kris- tiina Kaupinsalo haaveili lapsena poliisin ammatista. Kouluku- vassa 11-vuotias Kristiina. KRISTIINA KAUPINSALON KOTIALBUMI P aikalliset lapset ja nuoret saivat 80-luvulla tehtäväkseen kiikaroida tulevaisuuden Uuteenkaupunkiin