TORSTAINA 2. KESÄKUUTA 2022 | SALON SEUDUN SANOMAT 15 SUVILEHTI Asmo Jaakkola Lähdemme vanhalla puisella Vindö-30-purjeveneellä kohti Koillisväylää Sauvon Karunasta. Tarkoitus on tutustua väylän varrella oleviin vierasvene- ja luonnonsatamiin. Miehistöön kuuluvat me vanhemmat ja 7-vuotias poikamme. Olemme laskeneet matkaan kuluvan 5-6 yötä, joten veneen kaapit ja pieni jääkaappi ovat jokseenkin täynnä ruokaa. Alitamme Rungonsalmen sillan ja heti Halslahdenselällä nostamme purjeet ylös. Leppeä slow life -olotila veneen lullauksineen loppuu lyhyeen, kun ennalta arvaamaton puuskatuuli kallistaa venettä. Hitusen avoinna olevasta kaapista kolahtaa lattialle lautasia, laseja ja kahvikuppi. Vaikka sirpaleet tietäisivätkin onnea, terävien lasitikkujen siivoaminen keikkuvan veneen pohjalta ei ollut helppoa. Muistutus 1: purjehtiessa jokainen kaappi täysin kiinni. Ohitamme kolme perättäistä kummelisaarta, joista keskimmäinen olisi kiinnostanut kovasti. Siihen olisi ehkä ollut mahdollisuus kiinnittyä 1,4metrin syväyksellä. Paikka on kuitenkin jonkun toisenkin mielestä hyvä ja näin ollen varattu. Jatkamme Kokkilan lossirantaan. Kylkikiinnitys lossin ja uimarannan välissä olevaan vierasvenelaituriin käy helposti. Uimarannalla on vielä paljon väkeä ennen yhdeksää. Uimalaiturilta kuuluvat iloiset äänet sekoittuvat viereisellä venelaiturilla virvelöivän pikkumiehen riemunkiljahduksiin. Satunnaista matkaajaa ilahduttaa lossirannan ulkoterassilla oleva sivukirjastopiste ota/jätäperiaatteella. Parasta kuitenkin on kahvilan henkilökunnan avuliaisuus ja ystävällisyys. Saamme ostettua muutamalla eurolla uuden lasin ja kahvikupin rikki menneiden tilalle. Irtaudumme laiturista ja jatkamme matkaa muutaman kymmenen metriä, kun jälkikasvumme huudahtaa: Kumpparit! Siellä ne lojuvat savisina keskellä laituria. Kippari peruuttaa takaisin laiturin luo veneen, jonka ohjautuvuus peruuttaessa on likimain nolla. Kiitos avuliaalle ohikulkijalle, joka ojensi kumisaappaat takaisin omistajalleen. Iltahämärän aikaan rantaudumme Salon Kaisaareen. Teijon kansallispuistoon kuuluva saari on lähes kauttaaltaan ruovikkoinen ja matalarantainen, mutta länsipuolella on pieni kallio, johon pääsemme hyvin kiinni veneellämme. Kiilat kallioon ja varmistusköysi puuhun. Saarikierroksella löytyvät huussi ja laavu. Varsin navakka tuuli tyyntyy puoleenyöhönmennessä. Veneen sitloodassa seuraamme upean oranssin täysikuun nousua metsän takaa taivaalle. Aamulla rantavesi ei sinilevän takia näytä uintikelpoiselta. Poikamme kuitenkin syöttää pikkukaloja onkimadoillaan. Aamupalan jälkeen naputtelemme kalliokiilat irti ja suuntaamme kohti Teijoa. Teijon vaatimattomassa satamassa on infotaulu, jossa oli runsaasti mökki- ja tonttimainoksia sekä pieneläinkrematorion ilmoitus. Kun rohkaisee mielensä ja jatkaa matkaa, löytyy jo paljon mielenkiintoista: vanhoja kuvauksellisia masuuneja, vapaasti käytössä oleva siisti keittokatos halkoineen ja kyläsauna. Satumaisen kaunista puroa valaisi kirkas auringonpaiste vihreiden lehtien lomitse. Cafe&Bakery pilkottaa teollisuushallien takana, ja Teijon Masuunissa on kiinnostava taidenäyttely. Kyltit ovat informatiivisia ja selkeitä, mutta kun tulee alueelle mereltä päin, voisi laiturin läheisyydessä olevasta opastaulusta olla paljon hyötyä ja iloa. Niin paljon kaikkea upeaa löytyi puolen kilometrin etäisyydeltä laiturilta. Jatkamme kohti Mathildedalia. Sataman nettisivut ovat yhdet selkeimmistä, joita olen käyttänyt. Kaikki tieto yhteystietoineen, aikoineen, hintoineen ja puhelinnumeroineen löytyy samalta sivustolta. Heti satama-alueelle päästyämme henkilökuntaan kuuluva mies ajaa kumiveneellä vierellemme kyselemään kohteliaasti, haluammeko paikan–valmiina luotsaamaan veneemme sopivalle paikalle. Upeaa palvelua, joka helpottaa erityisesti ensi kertaa alueella vierailevia veneilijöitä. Sataman alue on niin täynnä kuin odottaa sopikin kauniina ja aurinkoisena heinäkuun lauantaina. Marinassa nautitun lounaan voimin lähdemme tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin ja myymälöihin. Mukaan löytyvät lämpöiset alpakkasukat ja näppärän kokoiset puinen pöytäharja ja peltinen rikkakihveli. Sopivat kuin nakutetut puuveneen varustukseen. Jatkuu seuraavalla sivulla. Purjehduksella Sauvosta Särkisaloon kohdataan kuvauksellisia ruukkikyliä, luonnonsatamia ja pieni pohjakosketus. Kohti kaunistaKoillisväylää Kolmihenkinen Jaakkolan perhe Sauvosta purjehti Kemiönsaaren pohjoispuolitse kiertävän Koillisväylän viime heinäkuussa. A SMO J AAKKOL A Missä mennään? Okko (vas.) ja Asmo Jaakkola navigoimassa. HANNAMAR I J AAKKOL A Angelniemen sivukirjasto Kokkilassa toimii ota/jätä-periaatteella. Rantakalliolla voi soittaa merellisiä sävelmiä. A SMO J AAKKOL A A SMO J AAKKOL A
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=