Loka-joulukuu 2023 5 Herran rukous omiensa puolesta Olen oleva teidän Isänne Charles H. Spurgeon (1834 – 1892) Pyhitys - enemmän kuin puhtaus Uskova Jumalan pyhitettävänä Jumalalle erottamisen lisäksi tämä sana ”pyhitä”, merkitsee yleisen ymmärryksen mukaan Jumalan kansan pyhäksi tekemistä. ”Pyhitä heidät”, tarkoittaa valmista heihin puhdas ja pyhä luonto. ”Herra tee kansasi pyhäksi”, tulisi olla jokapäiväinen rukouksemme. Tahdon teidän ymmärtävän, että tässä käytetty kreikan kielen sana ei ole sama kuin oman kielemme ”puhdista”, vaan siinä on eri vivahde. Jos se merkitsisi puhdistamista, tuskin sitä olisi käytetty Herramme elämästä kuten seuraavassa jakeessa on. Sillä on korkeampi merkitys. Hyvät ystäväni, jos teitä kutsutaan kristityiksi, ei pitäisi olla epäilyksen häivääkään siitä, että teidät on puhdistettu ihmiskunnalle yleisistä synneistä ja rikkomuksista, tai muutoin olette Jumalan suhteen julki valehtelijoita ja petätte oman sielunne. Ne, jotka eivät ole moraalisia, rehellisiä, ystävällisiä eivätkä pysy totuudessa, ovat kaukana Jumalan valtakunnasta. Kuinka tällaiset voisivat olla Jumalan lapsia, jotka eivät ole edes kunnollisia maailman ihmisiä? Näin me päätämme rehellisesti, että Jumalan Pyhitys on merkitykseltään ylempi kuin puhdistaminen, sillä se sisältää tämän, mutta vielä huomattavasti enemmän. Ei ole riittävää olla likaisuutta paitsi vaan meillä tulee olla kaikkia hyveitä. Jos olet pelkästään moraalinen, niin miten oikeamielisyytesi ylittää kirjanoppineisuuden ja farisealaisuuden? Jos maksat ottamasi velan, annat lahjoituksia vähäosaisille ja noudatat uskontosi tapoja, missä suhteessa teet enemmän kuin ne, joita pidät väärässä olevina? Jumalan lasten tulisi osoittaa Jumalan rakkautta, olla täynnä intoa Hänen kunniakseen, elää jalomielistä, epäitsekästä elämää, vaeltaa Jumalan yhteydessä ja olla vuoropuhelussa Kaikkein Korkeimman kanssa. Meidän tarkoitustemme ja pyrkimystemme tulisi olla korkeammat kuin mitä parhaimmat uskosta vailla olevat ymmärtävät. Meidän tulisi ulottua elämään ja valtakuntaan, josta ihmisjoukot eivät tiedä mitään ja välittävät sitäkin vähemmän. Mutta, minä pelkään, että tämä Jäähyväisrukouksen hengellinen merkitys on se, joka on usein unohdettu. Oi, kunpa Jumalan Pyhä Henki johtaisi meidät tuntemaan sen läpi käyden, niin että tajuaisimme sen itsessämme. Olkoon sanat ”Pyhitetty Herralle” kirjoitettu yli koko vihityn ihmisyytemme elämän polun! Rakkaat, tämä Herramme rukous on äärimmäisen välttämätön, sillä kuinka voimme pelastua ilman pyhitystä, koska on kirjoitettu: ”pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hpr 12:14). Miten voisimme olla synnistä pelastettuja, jos synti edelleen pitää meitä otteessaan? Jos emme elä pyhää, jumalista, hengellistä elämää, niin miten voimme sanoa, että meidät on vapautettu pahan vallasta. Iman pyhitystä pysymme palvelukseen sopimattomina. Meidän Herramme suunnitteli lähettävänsä meidät jokaisen maailmaan niin kuin Isä oli Hänet tänne lähettänyt, mutta miten Hän voi antaa tehtävän pyhittämättömille ihmisille. Eikö Herran työkalujen tule olla puhtaita? Ilman pyhitystä emme voi nauttia pyhän uskomme hienovaraisimmasta ydinsisällöstä. Pyhittämätön on täynnä epäilyjä ja pelkoja eikä ihme. Pyhitystä vailla olevat sanovat usein: ”Miten tylsää vaivannäköä!” Eikä se ole ihme, koska he eivät tunne sitä sisäistä iloa, mikä pyhityksestä tulee, kun he eivät ole koskaan oppineet löytämään itsellensä mielihyvää Herrassa. Jos he eivät vaella Herran kasvojen valkeudessa, kuinka he pystyisivät tuntemaan sen taivaan, joka ilmestyy tosi jumalisuuden myötä? Oi, tämä on rukous, joka täytyy rukoilla minun puolestani ja sinun ja koko Jumalan seurakunnan puolesta! ”Isä, pyhitä heidät totuudellasi.” Charles H. Spurgeon (1834 – 1892) Jatkuu alla otsikolla Herran rukous omiensa puolesta Tahdon nyt toisemman kerran teidän huomaavan kenen puolesta tämä rukous on lausuttu. Sitä ei rukoiltu ulkopuolisen maailman puolesta. Se ei olisi soveltunut niihin, jotka ovat rikkomuksissaan kuolleita. Herramme anoi niiden miesten ja naisten joukon puolesta, jotka jo olivat pelastuneita. Hän sanoi, että nämä ovat niitä, jotka ovat pitäneet Jumalan sanasta kiinni. ”He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle.” (Jh 17:6.) Oi te pyhitetyt, teidän puolestanne Jeesus rukoili, että Isä jatkaa teidän pyhittämistänne. Haluan teidän ottavan tarkemmin huomioon, että nämä uskovaiset, joiden puolesta Herramme rukoili, tulivat myöhemmin olemaan julistajia ja opettajia omassa ja tulevissa sukupolvissa. Nämä olivat se kourallinen viljansiementä, josta kasvaisi tulevaisuuden seurakunta, joka toisi iloa kaikkiin maailman maihin. Jotta heidät voitaisiin lähettää, heidän täytyi olla pyhitettyjä. Miten pyhä Jumala voisi lähettää epäpyhiä lähettejä. Lähetillä, jota ei ole pyhitetty, ei ole lähettäjää. Epäpyhä lähettiläs on kuin tuholainen sille joukolle, jonka parissa hän toimii, epäpyhä opettaja koulussa, on pikemminkin onnettomuus kuin siunaus luokalle, jota hän opettaa. Vain siinä määrin kuin olet pyhittynyt Jumalalle, voidaan toivoa, että Pyhä Henki lepää päälläsi ja tekee työtä kanssasi, niin että voit johdattaa ihmisiä Vapahtajan jalkain juureen. Pyhyys on oleellinen pätevyyden osoitin Herran Jumalan käyttöön Hänen valtakuntansa etenemiseksi. Sen vuoksi Herra rukoili tämän rukouksen apostoliensa ja muiden todistajiensa puolesta. ”Isä, pyhitä heidät!” Tämän lisäksi Herra Jeesus Kristus rukoili edelleen ”että he kaikki olisivat yhtä” (Jh 17:21) - ja tämän haluttua toteutumista varten tarvitaan pyhitystä. Miksi me emme ole yhtä? Synti on suuri erottava tekijä. Kaikessa pyhitetyt ovat ehjästi yhtä. Mitä enemmän pyhittyneitä ihmiset ovat, sitä enemmän he rakastavat Herraansa ja toinen toistansa ja näin he tulevat keskenään läheisempään yhteyteen. Meidän virheemme ja syntimme ovat katkeruuden juuria, jotka versovat ja tuottavat meille hankaluuksia ja monet tulevat saastutetuiksi. Meidän päättelyjemme vaillinaisuutta lisäävät luonteemme heikkoudet. Ja vaelluksemme etäisyys Jumalastamme lisää kylmyyttä ja haaleutta, ja tästä kaikesta seuraavat yhteydenpuute ja jakautuminen, eriseurat ja harhaopit. Jos me kaikki pysyisimme täysillä Kristuksessa, säilyttäisimme yhteyden toisiimme ja Jumalaan, niin Herramme tärkeä rukous Hänen seurakuntansa yhteyden puolesta täyttyisi. Kaiken lisäksi Herramme päättää mitä kattavimman rukouksensa pyyntöön, että me kaikki voisimme olla Hänen kanssansa – siellä missä Hän on, että voisimme nähdä Hänen kirkkautensa. Tämän takia tarvitaan täydellinen pyhitys. Voivatko pyhittämättömät olla Kristuksen kanssa taivaassa? Voivatko epäpyhät silmät katsoa Hänen kirkkauttansa? Ei se voi onnistua. Kuinka voisimme osallistua korotetun Päämiehemme kirkkauteen ja voittoon, jos emme ole osa Hänen joukkoaan? Ja kuinka pyhän seurakuntaruumiin Päämiehellä voi olla epäpyhiä ja epärehellisiä kumppaneita? Ei, veljeni, meidän on oltava pyhiä, sillä Kristus on pyhä. Oikeamielinen vaellus ja puhdas sydän ovat kristillisen elämän ehdottomat vaatimukset täällä ajassa ja tuolla ajan toisella puolella. Ne, jotka synnissä elävät, ovat synnin palvelijoita ja vain ne, jotka ovat Pyhän Hengen kautta uudistuneet totuuteen, pyhyyteen ja rakkauteen, voivat toivoa osallistuvansa taivaalliseen pyhään iloon ja kirkkauteen. Charles H. Spurgeon (1834 – 1892) Jatkuu otsikolla Pyhän Isämme vaikutusta elämää ei voi olla sellaisen ihmisen sielussa, joka elää halustaan missä tahansa synnissä ja nauttii siinä pysymisestä. Ja siitä huolimatta kyseessä on enemmän kuin puhdistuminen. Pidämme itsestään selvyytenä, että se, joka tunnustaa olevansa kristitty on paennut himon ja vääryyden tunkkaista sotkua. Jos et ole tätä tehnyt, nöyrry Jumalan eteen ja häpeä, sillä sinä tarvitset selkeää armon alkulähtöä. ”Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.” (Gal 5:24). Charles H. Spurgeon (1834 – 1892) Jatkuu vasemmalla sivulla 4, otisikolla Uskova Jumalan pyhitettävänä. Nyt on pysähdyttävä hetkeksi aiheemme kolmannen tekijän pariin, – kenelle tämä rukous on osoitettu. ”Isä, pyhitä heidät totuudellasi.” Kukaan muu ei pysty pyhittämään sielua kuin Kaikkivaltias Jumala, suuri henkien Isä. Hänen, joka loi meidät, on myös tehtävä meidät pyhiksi, tai muuten emme koskaan saa itsellemme tuota luontoa. Rakas Herramme kutsuu suurta Jumalaamme ”Pyhäksi Isäksi” tässä rukouksessa. Ja Pyhän Jumalan osa on luoda pyhyys, sillä pyhä Jumala voi olla vain pyhien lasten Isä, sillä vertainen luo vertaistansa. Sinulle, joka uskot Jeesukseen, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi ja osa tästä voimasta on varattu pyhäksi tulemiseen, sen mukaan millainen luonto Isällämme on taivaassa. Sen mukaan kuin me olemme pyhiä, meissä näkyy taivaallisen Herramme kuva. Hän on toinen ihminen, joka kuitenkin on ensimmäinen, jonka kaltaisiksi lukemattomat veljet ja sisaret tulevat. Jumalan olemuksen kaltaisuuden tulisi kannustaa meitä rukoustemme kautta pyhyyteen, sillä Hän ei ole hidas vaikuttamaan meissä tahtomista ja tekemistä Hänen pyhän tahtonsa mukaan. Rakkaat, pyhitys on Jumalan työtä varhaisimmasta alusta pitäen. Me menemme eksyksiin ihan itse, mutta emme koskaan palaa suuren Paimenemme luokse ilman, että Hän meitä vetää luoksensa. Uudestisyntyminen, mistä pyhitys alkaa, on täydellisesti Jumalan Pyhän Hengen työtä. Jokaisen pyhyyden ajatuksen ja jokaisen puhtauden kaipuun tulee alkaa yksin Herrasta, sillä luonnostamme me olemme vihityt vääryyteen. Niin myös lopullinen synnin voittaminen meissä ja meidän valmistamisemme tulemaan Herramme kaltaisiksi täytyy olla täysin Herran Jumalan työtä, Hänen, joka tekee kaiken uudeksi, sillä meillä itsellämme ei ole voimaa toimittaa niin suurta työtä. Pyhitys on yhtä paljon Jumalan työtä kuin taivaan ja maan luominen. Kuka pystyy tällaisiin tehtäviin? Todellinen pyhittäminen on täydellisesti alusta loppuun asti siunatun Jumalan Hengen työtä, jonka Isä on lähettänyt, että Hän voisi pyhittää valittunsa. Katso nyt, miten valtava asia pyhitys on ja kuinka välttämätöntä on, että meidän Herramme oli rukoiltava Isältä, ”Isä, pyhitä heidät totuudellasi.” Yksin totuus ei pyhitä ihmistä. Meillä saattaa olla puhdasoppinen uskontunPyhän Isämme vaikutusta nustus ja se on erittäin tärkeää, mutta jos se ei kosketa sydäntämme ja vaikuta luontoomme, niin mikä sen arvo on? Ei oppi itsessään pyhitä ketään, vaan Isä pyhittää uskonopin kautta. Totuus täytyy ottaa mielen, omatunnon ja sydämen käyttöön tai muuten ihminen, vaikka hän olisi ottanut opin omakseen, pitää sitä vääryyden vallassa. Kaikki Jumalan Hengen työ, joka kohdistuu ihmisen uuteen luomukseen, tavoittelee sen, puhtauden lisääntymistä, vihkiytymistä ja täydellistymistä niissä, jotka Jumala on rakkaudessaan ottanut omikseen. Ja vielä enemmän, sillä kaikki sallimuksen asiat toimivat tämän saman tavoitteen hyväksi. Tätä kohti tavoittavat ilomme, murheemme, kehomme vaivat ja sydäntemme surut, menetyksemme ja ristimme – kaikki nämä ovat pyhiä lääkkeitä, joilla parannetaan meidän luontomme sairautta ja valmistellaan nauttimaan täydellistä hengellistä terveyttä. Kaikki se, mikä eteemme tulee matkallamme taivaaseen, on tarkoitettu tekemään meistä kelpoisia matkamme maaliin. Polkumme läpi erämaan on tarkoitettu koettelemaan meitä ja todistamaan meille, että pahuutemme paljastuvat, niistä voidaan tehdä parannus ja ne voidaan voittaa ja siten me viimein voimme tulla valtaistuimen eteen tahrattomina. Vielä ei ole tullut esiin se, mitä me tulemme olemaan, mutta me ponnistelemme sitä kohti ja me tiedämme, että kun Jeesus ilmestyy, me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan, sillä me tulemme näkemään Hänet sellaisena kuin Hän on. Me kasvamme vaativalla aherruksella, kestävällä valvomisella ja kärsivällisellä odotuksella pyhyyteen. Nämä ahdistukset seulovat meitä kuin vehnää ja erottavat vihneet ja töhkän jyvistä. Nämä koettelemukset puivat vehnämme akanoiden silpusta; nämä ahdistukset sulattavat kullasta kuonan ja tinan ja siitä tulee puhtaampaa. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ja lopputulos kaikesta tästä on, että valitut pääsevät Jumalan eteen sellaisina, että heissä ei ole tahraa eikä ryppyä eikä mitään sen kaltaista. Charles H. Spurgeon (1834 – 1892) Jatkuu s.6 otsikolla Jatkoa
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=