44 SOMMAR 2024 ”En ole ostanut vihanneksia kaupasta yli 35 vuoteen” Houtskarin Västra Saverkeitissa on jo kesähelteet, ja Smissin maatilan keittiössä Janne Göransson panee olutta. Hän siirtää tynnyrillisen mallasta portaille ja pohtii, pitäisikö se kaataa bokashi-kompostiin vaiko ei. Kristiina Rainio on juuri saanut päivän työt valmiiksi ja aikoo nyt viettää loppupäivän puutarhahommissa, joita varsinkin näin keväällä riittää. – Minulla on niin paljon viljelyosaamista, että käteni kyllä tietävät mitä tekevät. Viljely ei ole erityisen monimutkaista, jos asiat tekee oikeisiin aikoihin, esimerkiksi rikkakasvien mekaanisen poistamisen osalta. PARISKUNTA MUUTTI Tukholmasta Smissiin vuonna 2017 ja asuu siellä ympäri vuoden. Ajatuksena oli saada enemmän aikaa asioille, joita pariskunta pitää tärkeinä: kestävälle asumiselle, toisilleen, maanviljelylle ja purjehdukselle. 1800-luvun alussa rakennettu maatila on peruskorjattu vanhoja menetelmiä ja perinteisiä materiaaleja hyödyntäen, ja Kristiina paljastaa, että sähkönkulutus on vuoden aikana vain noin 4 000 kWh. Tilalla ei ole juuri muita moderneja ratkaisuja kuin katolla sijaitsevat aurinkopaneelit ja sähköauto. Peseytyminen tapahtuu saunassa, ja toilettina on ulkohuussi. – Talvella sisätiloissakin tulee pukeutua lämpimästi, Kristiina sanoo. HÄN KIIREHTII avaamaan kasvihuoneen ovet, koska se uhkaa lämmetä aivan liian paljon. Jo toukokuun alussa siellä on paljon esikasvatettavia kasveja, kuten maissia, punajuurta, salviaa, tsinniaa, tomaattia ja erilaisia kaaleja. – En ole ostanut kasviksia kaupasta yli 35 vuoteen, ja olemme täysin omavaraisia vihannesten ja marjojen suhteen, Kristiina sanoo. VILJELEMINEN ON seurannut Kristiinaa koko hänen elämänsä ajan. Vielä 20 vuotta sitten hän asui Järnassa Ruotsissa, missä hän hoiti suurta biodynaamista kauppapuutarhaa yhdessä edellisen aviomiehensä kanssa. Hänellä on ollut vastaavanlainen puutarha myös Uudenkaupungin lähistöllä. – Maanviljely on yksi tärkeimmistä asioista, joita haluan tehdä. Vaikka olenkin joskus epäonnistunut joissain asioissa, jaksan panna töpinäksi ja yrittää uudelleen. Olen oppinut uusia viljelymenetelmiä ja haastan itseäni ja biodynaamisia ajattelutapojani, Kristiina sanoo. NIIN SANOTTU No dig -menetelmä ei sovi Kristiinan maaperään kovin hyvin, koska hänellä itsellään ei ole tarpeeksi peitemateriaalia. Hän on ryhtynyt käyttämään jyrsimen sijasta ns. kahden käden talikkoa, joka on kehitetty permakulttuurimenetelmien mukaiseen viljelyyn ja joka ei häiritse maanalaista mikroelämää. Savimaa, jossa on erittäin paljon ravinteita, on myös haastava. Esimerkiksi juureksilla on vaikeuksia tunkeutua sen kovan kuoren läpi, joka syntyy kun savimaa kuivuu, mutta möyhennysraudan avulla Kristiina on saanut hienot kasvipenkit aikaiseksi. – On tärkeää kerätä ruokaa talveksi. Jos esimerkiksi porkkanat eivät onnistu hyvin, olemme ilman porkkanoita talvella, mutta ne voidaan korvata vaikkapa keltajuurilla. Istutan muun muassa paljon kurpitsaa ja juureksia. Olen myös löytänyt Ponderosa-tomaattilajikkeen, joka säilyy vaikka maaliskuuhun asti. Toki maaliskuussa niissä ei enää ole paljon makua, mutta toisaalta ei kyllä ole kaupankaan tomaateissa. TÄMÄN VUODEN uutuus on kvinoa, ja mansikoita hän haluaisi kasvattaa nykyistä suuremmassa mittakaavassa. – Meidän maamme riittäisi kahdelle perheelle, mutta se aika, kun halusin myydä vihanneksia, on takanapäin. Myytäväksi viljeleminen sitoo liikaa. TOINEN SUURI kiinnostuksen kohde, jota Kristiina vaalii, on isovene Fina. Hän ja Janne ostivat sen samana vuonna, kun he asettuivat asumaan Houtskariin ja menivät naimisiin. Finan ja kolmen muun talonpoikaisveneen kanssa Kristiina ja Janne lähtevät musiikkikiertuelle 24. kesäkuuta juhlistamaan Saaristomeren Unescon biosfäärialueen 30-vuotisjuhlia. He ovat molemmat niin sanottuja biosfäärialueen lähettiläitä, ja Kristiina toimii kiertuejärjestäjänä. Pelimannikiertueelle osallistuu muusikoita Korppoosta, Kökarista ja Ahvenanmaalta. Janne soittaa viulua yhdessä muun muassa Bosse Mellbergin, Marianne Maansin, Pekka Pentikäisen, Per-Ove Högnäsin ja Gunnar Sundströmin kanssa. – Aloitamme Brunskäristä 24.6. Seuraavaksi tulee Aspö, Nötö, Gull- krona, Brännskär ja lopuksi viikkoa myöhemmin Korpoström. Ainakin Brunskärissä jammaamme myös yhdessä paikallisten pelimannien kanssa. PER-OVE HÖGNÄSIN isovene toimii sekä näyttämönä että istumapaikkoina konserttien aikana. – Purjehdus on iso osa elämäämme ja haluaisimme mielellämme purjehtia enemmänkin. Puuveneen hoitoon menee toki paljon aikaa, varsinkin jos on tottunut veneisiin, jotka voi vaan tuupata vesille. Finan varusteisiin kuuluu muun muassa Kristiina Rainio • Ikä: 61 vuotta • Kotoisin Turusta, asuu Smissin maatilalla Västra Saverkeitissa Houtskarissa. • Perhe: aviomies Janne Göransson ja kaksi kissaa, pian myös ankkoja. • Työskentelee: lastensuojelun sosiaalityöntekijänä VarsinaisSuomen hyvinvointialueella Varhalla, kulkee töihin bussilla. • Vapaa-aika: viljelee omiin tarpeisiin, purjehtii isovene Finalla. • Lempipaikka saaristossa: Kälö. Houtskarilainen Kristiina Rainio haluaa kuluttaa mahdollisimman vähän ja on omavarainen vihannesten suhteen. Kesäisin hän purjehtii miehensä Janne Göranssonin kanssa Fina-nimisellä talonpoikaisveneellään. SMISS. Kristiina ja Janne harjoittavat tilallaan pienimuotoista majoitustoimintaa ja joskus he ehtivät myös pitää kesäkahvilaa. Minulla on niin paljon viljelyosaamista, että käteni kyllä tietävät mitä tekevät.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=