Rakastatko sinä minua? Loka-joulukuu 2023 3 Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsillensa, Hän kysyi Pietarilta kysymyksen, joka viittasi iltaan, jolloin Pietari petti Herramme. ”Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä.” - Jeesus kysyi häneltä kolmannen kerran, ’Simon Johanneksen poika, pidätkö minua rakkaana?’” (Jh 21:15, 17). Se, että Kristuksen piti lainkaan kysyä häneltä: ”Rakastatko minua?” – on suuntaa antavaa ja merkittävää. Eihän ole mitään, joka voisi niin syvältä haavoittaa kuin se, että ystävä epäilee sinun olevan epäluotettava ja välinpitämätön. Mutta kysymys oli kuitenkin myös myötätuntoinen, sillä Kristus kysyi Pietarilta samaa kolme kertaa vihjeenä tämän kolminkertaiseen ystävyyden kiistämiseen. Rakkauden kompastukset Ja näin hän kysyy saman kysymyksen meiltäkin, kun heräämme kompastumistemme varjoista. Ei epäystävällisesti, vaan erityisellä myötätunnolla Hän muistuttaa meitä uskottomuudestamme ja pyrkii tavoitteeseensa kysymällä yhä uudelleen, kunnes se kohtaa mielemme ja sydämemme sisimmän. Eivätkö meidän epäonnistumisemme seurata Jeesusta ole loppujen lopuksi johtuneet pääasiassa rakkauden puutteesta? Eiköhän tämä ole elämämme ylin koetus sekä toiminnan että luonteen osalta ja eivätkö kaikki virheemme ja laiminlyöntimme voitaisi tiivistää siihen, että rakkautemme Jeesusta Kristusta kohtaan on vähäistä. Meillä on itsekäs asenne, jossa pidämme kiinni jostakin vähäisemmästä kuin siitä, että Hän julisti, että Hänen rakkautensa ja tahtonsa ovat kaikessa ylivoimaiset. Ja tästäkin huolimatta juuri epäonnistumisemme ovat asioita, joitten tulisi johtaa meitä rakastamaan Häntä enemmän. Kuinka monesti Hän on meille anteeksi antanut, kauanko kestänyt meitä, kuinka kärsivällisesti Hän on odottanut, että opimme läksyt, jotka Hän on pyrkinyt meille opettamaan. Kasvamme yltämään Hänen ajatuksensa ja tahtonsa sisältöön, sen kautta, että muistamme, miten Hän itse on kärsinyt ja miten ääretön Hänen armonsa on, sen rakkauden ansiosta, joka kattaa kaikki vajavuutemme ja rakasti meitä riippumatta siitä kiittämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta ja mitättömyydestä, mikä on mille ominaista. Hän on se, joka meiltä tänään kysyy: ”Rakastatko sinä minua?” Hänen oikeutensa saada rakkautemme Tämä kysymys Pietarille viittaa Jeesuksen vaatimukseen saada rakkautemme. Tässä vahvasti sanottu ”Minua” osoittaa oikeutta vaatia meiltä kaiken ylittävää kiintymistä. Hän on ainoa, joka voi puhua itsestään näin olematta itsekäs ja joka voi esittää ilman ylilyöntiä vaatimuksen saada koko rakkautemme. Kuinka suuri Hän on ja mitä Hän merkitsee meille, Hän, joka jätti Isänsä valtaistuimen ja laskeutui alimpaan paikkaan, alistuen aina ristin häpeään ja tuskaan saakka ”Koska Hän rakastaa sinua.” Hän, joka suunnitteli sinut ja kuoli sinun puolestasi jo ennen kuin olit olemassakaan; Hän, joka loi sinut ja kutsui sinut tuntemaan itsensä ja ottamaan vastaan Hänen armonsa; hän, joka sinua on opettanut, johdattanut ja rakastanut, niin usein päästänyt pulmasta ja uudistanut sinut, tuonut kaikkien siunaustensa täyteyden alle, avannut sinulle armonsa rikkaudet. Hän on tullut elämään sydämessäsi, parantanut sairautesi ja haavasi, lohduttanut sinua suruissasi ja kivuissasi; ja Hän, joka nyt valmistelee sinua käsittämättömiä kirkkautensa rikkauksia varten ja antaa sinulle kunnian olla oman palvelutyönsä ja valtakuntansa osakkaana – Hän on se, joka kysyy sinulta: ”Rakastatko sinä minua?” Hän on se ainoa kaunis, kirkas, täydellinen ja ehtymättömän ihana, - oi miksi Hänen täytyy kysyä keneltäkään, jolle Hän on ilmoittanut kirkkautensa ja armonsa, ”Rakastatko sinä minua?” Miksi Hänen pitäisi kysyä sinulta, jonka Hän on saattanut läheisimpään yhteyteensä ja jonka Hän on antanut tuntea rakkautensa salaisuudet, ”Rakastatko sinä minua?” Ei ihme, että se ei murtaisi sydäntämme, niin kuin Pietarin, kun Hän kysyy: ”Rakas lapseni, rakastatko sinä minua?” A. B. Simpson (1843 – 1919) Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä? – Tämä oikeutettu kysymys viittaa siihen, että on asioita, jotka kilpailevat sydämestämme ja vievät tilaa Jeesuksen ylivoimaiselta rakkaudelta. ”Enemmän kuin nämä” voisi viitata kaikkiin muihin ihmisiin, tai opetuslapsiin, sillä Pietari oli ylpeillyt, että hän pysyisi uskollisena, vaikka kaikki muut jättäisivät. Mutta varmemmin se merkitsee kaikkea, mitä Pietari rakasti ja kokoaa yhteen kaiken, mikä kilpailee Kristuksen sanoista ja rakkaudesta. Pietarilla oli hommansa ja kalastusvälineensä, jotka hän oli vastikään ottanut uudelleen käyttöön. Ehkä juuri nämä olivat se, mihin Mestari viittasi tuon kysymyksen kautta. Kuinka monille meistä ajallisen elämän vaihtoehdoista tulee niin elämää läpäiseviä, että meille ei tule ajatusta, saati aikaa ajatella Kristuksen rakkautta. Elintason kohottaminen, mielihalut tai velvollisuudet tai niiden vähentäminen, ja ahdistukset, vastuut, menetyksen pelko, onnettomuudet ja elatushuolet, vieroittavat ihmisen sydäntä pois Mestarin läheisyydestä ja niistä ylivoimaisista mahdollisuuksista, jotka Hän on meille luvannut. Joillekin esteenä ovat ystävien, perheen tai sosiaalisen elämän itseensä kietovat voimat. Kun vastustaja tahtoo kääntää sydämemme pois Mestarin kaiken voittavasta kutsusta, sillä on kyky saada meidät keskittymään johonkin epäilyttävään mielihaluun, epäpyhään ja maalliseen rakkauteen, johonkin, joka on vastoin Pyhää Henkeä, jonka kautta se meidät pettää. Ja jos se ei saa meitä lankeamaan syntiin, se valtaa ajatuksemme ja johtaa haaksirikkoon, niin kuin kompassin suuntovirhe, jonka takia laiva kääntyy pois oikeasta suunnasta, jos sen kannella on jokin suuri rautaesine, joka sekoittaa oikean magneettisäteilyn ja harhauttaa kompassineulan pois pohjoisnavan suunnasta. Joskus ajaudumme syrjään Kristuksen kaiken ylittävästä rakkaudesta ja Hänen korkeammasta kutsumuksestansa, koska kaipaamme viehättäviä elämäntapoja. Tuhannet kristityt kuluttavat rahojansa loisto taiteeseen, hienostuneeseen ruokailuun, arvokkaisiin huonekaluihin, hintaviin autoihin ja vieläpä tarpeettomiin kirkollisiin koristeluihin, musiikkiin ja uskonnolliseen viihteeseen. Ulkolähetyksen heikkeneminen johtuu suuresti uskovista, jotka tuhlaavat noihin toisarvoisiin asioihin, joitten kautta kiusaaja kiinnittää mielenkiintoa hetken nautintoihin ja ajanvietteeseen. Jumala tietää maailman toimivan näin, mutta Hän kutsuu omiansa pois niistä muodoista luokseen: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Voiko Hän tosiaan uskoa rakkauteemme? A. B. Simpson (1843 – 1919) Ainoa ehdoton kysymys, jonka Kristus tekee jokaiselle sielulle, on, “Rakastatko sinä minua?” Ilman rakkautta olemme epäpäteviä Kristukselle ja lopullinen tuomio annetaan viimeisenä päivänä sen mukaan: ”Jos joku ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu.” (1Kr 16:22.) Ensimmäinen merkki taantumisesta on rakkauden puutteen kasvu. Efeson seurakunta oli menettänyt ensimmäisen rakkautensa ja oli tulla hylätyksi. Seurakunta oli tullut haaleaksi ja etovaksi Mestarille. Puheemme, tekomme, lupauksemme, ja harrastuksemme ovat loukkaavia ja vastenmielisiä Hänen totiselle sydämelleen, paitsi, jos Hän näkee, että niiden vaikuttimet nousevat totisen ja jakamattoman sydämen sykkeestä Hänelle. Hän jatkaa kysymistään, kunnes Hän pääsee sisimpäsi salaisimpiin sopukoihin asti: ”Rakastatko sinä minua?” Hän ei tänä päivänä kysy pelkästään seuraajia, vaan sellaisia ”jotka seuraavat Karitsaa, minne Hän meneekin.” (Ilm 14:4.) Ei pelkästään sellaisia ystäviä, jotka tekevät, ”minkä minä käsken teidän tehdä.” (Jh 15:14.) Eikä vain sellaisia, jotka tulevat istumaan Karitsan häihin, vaan sellaisia, jotka ovat morsian, pyhä ja omistautunut, sellainen, joka on kiintynyt Häneen sellaisella ainutlaatuisella rakkaudella, jota kukaan toinen ei saa. Kuka vastaa: ”Herra, älä anna mitään etäisempää kuin läheisyytesi, mitään vähempää kuin kalleimpasi, mitään vähemmän arvokasta kuin parhaasi”? ”Herra sinä tiedät, että rakastan sinua oikeasti, ja otan kaiken ja annan kaiken ja huudan: ’Sinä tiedät, että rakastan sinua.’ Ja, että koko sydämeni on Sinun, sillä minä olen Sinun ikuisesti ja Sinä olet minun.’” Rakkauden tulee osoittaa itsensä todeksi Mutta tämä sanankohta merkitsee myös, että rakkauden tulee olla enemmän kuin mielipide, enemmän kuin totuuden puolustamista ja enemmän kuin väkevin ja lämpimin puhe. Sen tulee olla käytäntöä. Sen tulee olla todistettavissa uhrauksilla ja kuuliaisuudella sen koettelemisen kautta, jota Hän edellyttää meiltä ja sen palvelun kautta, johon Hän meidät käskee. Jokaista Pietarin vastausta kohti Herra valitsi erityisen tehtävän: ”Ruoki minun lampaitani – ruoki minun karitsoitani.” Ei riitä, että elämme kuin ilmassa ja puhumme antautumisestamme Herrallemme. Eikä riitä, että laulamme palavia säkeitä tai kirjoitamme säteileviä runoja Herrasta, sillä se rakkauden koetus, jota Herra meiltä vaatii, on, kuinka paljon huolehdimme Hänen puutteessa elävistä, eksyneistä ja kärsivistä lapsistaan ja paljonko näemme vaivaa etsiäksemme ja löytääksemme heidät ja palvellaksemme heitä ”niin kuin Hän.” Kun Hänen rakkautensa koettelemisen aika tuli Hän osoitti sen todeksi, ei puhumalla siitä, vaan antamalla elämänsä meidän puolestamme, sillä ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan sinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. (Rm 5:8). Tämä on Jumalan tie, jolla Hän osoittaa rakkautensa meitä kohtaan eikä Hän odota meiltä sen vähempää. Kiinan kauniilla kielellä Johannes 3:16 kuuluu tähän tapaan: “Hän rakasti meitä niin korkealle, että antoi ainokaisen Poikansa.” Meidän rakkautemme tulee johtaa aina siihen asti, että annamme itsemme aina kalleimpaamme asti. A. B. Simpson (1843 – 1919) Varauksetonta Kristuksen palvontaa ”Enemmän kuin elämä?”
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=